About Me

My photo
Kaidemiehen avovaimo. Kaksospoikien äiti. Ravintolan tarjoilija ja kokki. Vanhempiensa ainoa tytär ja sisaruskolmikon keskimmäinen. Oman elämänsä päänäyttelijä.

Wednesday, September 15, 2010

Hei Iskä!



Milloinka tuletkaan kotiin? Kuinka kauan kestää?
Ollaan saatu herkutella sipsiä ja ollaan saatu karkkia kaappiin. Ja ollaan myös saatu valvoa tosi pitkään.
Ja tein mitä käskit iskä!
Mitä oletkaan puuhannut? Ja missä olet käynyt töissä?
 Olemme tänä iltana syömässä leipää ja kaakaota juomme ja myös omenaa.
 Voitko korjata iskä pikkuimurin?
Voidaanko joskus käydä ostamassa pattereitakin?
 Ollaan käyty kaupassa kaksi kertaa. Vanha huone on aika likainen. Ja jääkaapissa on ollut aika paljon ruokaa.
Onko sinulla niin paljon rahaa että voi ostaa niin paljon maalia ja sitten että millonka me oikeen mennään saat itse päättää millon mennään Leena-mummolaan.
Onko siellä mennyt hyvin? 
Hyvää yötä. Minulla on sinua ikävä ja sellasta että oletko ollut varovainen silleen että et ole tippunut mihinkään vesiputoukseen?

Terveisin: Topias




Milloinka tulet takaisin? Kestääkö paljon aikaa? 

Terveisin: Kasper

Minä:"Eikö me muuta tähän kirjoiteta?"

Kasper:"Joo."

Moi Isi!

Minä tein itselleni ja sinulle bakuganeja ja pokemoneja. Ööö..hmmm.
Lumisukellusveneitten talvella on kivaa leikkiä. Kivaa olla jäätiköllä jäävuorien kanssa. Öööö. 
Tykkään olla lumilinnojen lumihirviöiden kanssa. Öööö...sitten hmmm.
Olen tänään syönyt jukurttia ja pullaa. 
Kotona minulla on kaikenlaisia uusia legoja mitä et ole nähnyt. Semmonen pokemon joka laukaistaan. Se on pallona. Niitä on erilaisia.
Tykkään saippuaveden kuplimisesta. 
Kiven päällä istua Leena-mummon rannassa, joka on vedessä. 
On kivaa, että rakennin veneen. 
On kivaa että sain pääsiäismunia. 
Ei mitään muuta. 
Hali. 
Ei mitään sitten muuta.
Hyvää yötä.

Toivottaa: Kasper




Monday, September 6, 2010

Paint it black

Mun täytyy tunnustaa, että oon lainannut koko päivän sun farkkuja. No okei okei.
Painostuksen alaisena tunnustan myös, että saatoin myös haistella  lainata sun hupparia.

Se joka housunsa riisuu se lahkeensa menettää. Eiku. Se joka paidastaan luopuu se hihansa polttaa.
Hmm. Miten se nyt menikään?

Asiasta kukkaruukkuun, kukkaruukusta asiattomuuksiin.
Kävästiin minimiesten kanssa aamulla RTV:ssä täydentämässä meidän maali- ja hiekkapaperivarastoja. Valitettavasti yläkerran herralla tuntuu olevan jotakin todella suurta meidän keittiönpöydän maalaamista vastaan. Olen rajannut vaihtoehdot näihin:

A: Jumala vihaa mustaa väriä, joka pistää ajattelemaan, miksi arvon Herra loi myös mustaihoisia ihmisiä.

B: Jumalalla on armoton päänsärky, eikä Hän jaksa enää haistella enempää tärpätin tahikka maalin käryä. Joka taas pistää miettimään, että kannattaako sitten pilata nämä maalaussessiot kerta toisensa jälkeen, jolloin joudun vain maalaamaan uudestaan ja uudestaan.

C: Jumala haluaa koetella uskoani. Mikä varmasti pitää paikkansa, koska aina kaikissa vastoinkäymisissä uskovaiset toteavat Jumalan vain haluavan koetella meitä.

D: Jumalalla ei ole mitään osuutta tai arpaa epäonnistumisiini, joten saatan vain syyttää seuraavaa linjassa. Olen siis tullut isääni. Hänelläkään ei näinä päivinä tunnu remontit ihan menevän putkeen. Siis sukuvika.



Jos nyt mietit, että mikä tässä maalaamishommassa meni uudestaan niiden klönttien hiomisen jälkeen pieleen, niin tarkasteleppas Rakkaani hieman lähemmin tuota pöydän väriä. Hmmm. Se ei ihan ole niin musta. Noh. Mutta varmasti lämmittää sydäntä taas tietää, että kaikki uskovat tämän kaiken olevan minun omien kätteni tekosia, koska eihän tällaisia pöytiä ihan joka kaupasta saa.

Mur.




Tuesday, August 31, 2010

Katoamisilmoitus



Älyttömän fiksuna, kerrassaan älykkäänä naisena pidetty Elena Mikälie joutuu luopumaan tummasta hiusväristään ja värjäämään hiuksensa blondiksi. Tuttavien ja läheisten viimeisimpien tietojen mukaan kyseinen nainen on viettänyt viimeiset 21 päivää ilman karkinmurustakaan ja on nyt lopullisesti seonnut ja leiponut yhdeksältä illalla naapureita kiduttaakseen syntisen hyvää porkkanakakkua. 
Blogspotin ylläpidon tietojen mukaan Elena Mikälie on tehnyt valituksen kiinteistöpalvelulle taloyhtiössä riehuvien jyrsijöiden vuoksi. 
Porkkanakakusta on kadonnut mystisesti 1/4 osa. 
Elena Mikälien kertomuksen mukaan rappukäytävässä on nähty pitkäkorvaisia töpöhäntiä. Missään tapauksessa kyseinen naispuolinen henkilö ei ole myöntänyt olevansa osallisena porkkanakakun katoamiseen.

Jos olette nähneet jotain mielestänne epäilyttävää toimintaa Elena Mikälien keittiössä, olkaa hyvät ja ottakaa pikaisesti yhteyttä asianomaiseen tapauksen selvittämiseksi. 

elenallepostia@luukku.com.







Thursday, August 19, 2010

Pikku sairastelijasta

Kiristämällä lääkekin uppoaa.
Ei maistu hyvältä, ei.


Nukkumassa kuumetta pois karvakamujen kanssa.

 



Kuumepotilas halusi lättyjä!


...ja kyllä maistuivat jäätelön kanssa.


Myös tälle herralle!




Seinille kiipeilijä

Odotan kovasti ensi viikkoa. Ensinnäkin oletan, että nämä taudit on viimein kytenyt loppuun siihen mennessä. Mitä suuremmassa määrin kahden viikon pööpöileminen täällä neljän seinän sisällä poikien sairastellessa vuoron perään, ei saa fiiliksiä kattoon. Tosin juuri sinne tekisi mieli kiipeillä!
Eilen päätin, että jos kerran täällä sisällä kökitään, niin pakko saada edes jotakin aikaiseksi! Operaatio poikien huoneen maalaaminen alkoi:
  1.  Siirrä kirjahyllystä kaikki tavarat pois ja sitten kirjahylly toiselle seinälle. -Check!
  2. Siirrä vierashuoneesta tyhjennetty kirjoituspöytä olohuoneeseen vanhalle kirjahyllyn paikalle. Huomaa, että kirjoituspöytä ei mahdu ovesta ulos vaikka irroitat oven paikoiltaan. Pöytälevy ei irtoa hyllystä, koska et tiedä miten kiinnitys-tsydeemit saa auki. Taskulamppua ei löydy. Argh, mur. Soita kaidemiehelle. Sekoa. Saa itkupotkuraivarit. Yritä irrottaa ruuvit. Totea, että se oli elämäsi surkein idea. Käy kaikki tavarat läpi, jotka tyhjensit kirjahyllyn kaapista epämääräiseen kasaan. Löydä vihdoin oikea työkalu ja naura omalle typeryydellesi. Irrota pöytälevy. Siirrä osat ja kokoa kirjoituspöytä uudelleen uudelle paikalleen. Yritä nostaa vierashuoneen ovi paikoilleen ja epäonnistu täydellisesti. -Check!
  3. Järjestele kaikki tavarat takaisin hyllyihin. -Not checked!
  4. Soita pikkuveli avuksi siirtämään televisio takaisin paikoilleen ja kytkemään johdot oikeille paikoilleen, koska et muista mistä minkäkin johdon irroitit. -Check!
  5. Siirrä veljen avustuksella sohva uuteen paikkaan seinää vasten. -Check!
  6. Katso ja ota opiksi miten vierashuoneen oven saa takaisin paikoilleen. -Check!
  7. Käy läpi kaikki lasten lelut ja siirrä ne vierashuoneeseen. -Not checked!
  8. Siirrä poikien sängyt vierashuoneeseen. -Not checked!
  9. Siirrä vaatelipasto vierashuoneeseen. -Not checked!
  10. Irrota tapetit seinistä. -Not checked!
  11. Osta maali plus muut tarvittavat välineet. -Not checked!
Tekemistä tälle päivälle ja varmasti huomisellekin riittää! Hyvää työpäivää Rakas! Toivottavasti sun olo on jo parempaan päin <3

Monday, August 16, 2010

TRAFFIC

Joensuussa tapahtunut kuolonkolari on pysäyttänyt ajattelemaan paljon ihmisten liikennekäyttäytymistä. Pysäyttänyt ajattelemaan sitä 3-vuotiasta lasta joka on nyt ilman vanhempia. Sydän särkyy, kun ajattelee pikkuista.

Olen myös miettinyt sinua Rakas!
Niitä kaikkia ajokilometrejä, sitä turvavyötä,  nopeusrajoituksia
väsymystä ja esimerkkiä pienille padoille. 

Millä ikinä saisin sinut ymmärtämään, kuinka kallisarvoinen olet meille? Kuinka kovasti toivoisin, että olisit niin turvallisesti tienpäällä, kuin ikinä voi olla. Kuinka hirveältä tuntuu pienen pieni ajatuskin siitä, että sinulle sattuisi jotain. Kuinka inhottaakin kuulla itsensä nalkuttavan aiheesta. Ja siltikin aion jatkaa sitä ikuisesti, koska olet meille kolmelle niin tärkeä!


Olenko taas tänään unohtanut kertoa, että Rakastan sinua?


Kesä alkaa olemaan ohi. Oli kyllä paras kesä ikinä! Eikä vaan sään puolesta, vaan ihan kaikin tavoin!

Friday, August 13, 2010

Uppistakeikkaa

Voi kulta. Muistatko, kun hetki sitten manailin tota meidän kahvinkeitintä ja sitä kuinka surkean lämpöistä se keitetty kahvi on? Noh. Enää ei tarvitse murehtia sitäkään sitten, koska toi pannu meni tänään tiskatessa rikki...

Taidan tästä lähteä ostamaan kunnon kahvinkeittimen.  
Toivottavasti tästä ei nyt sitten ala joku kodinkoneiden hajoamissarja. Niillä, kun tuntuu yleensä olevan tapana hajota peräjälkeen.


Kassu näyttää päivä päivältä enemmän sulta :)
En tiedä keneltä tää ukko näyttää :D

Thursday, August 12, 2010

Kallisarvoista asiaa

Moi muru! Pussaisitko?
Äiti hajotti mua taas kerran puhumalla vakuutuksista muutama päivä sitten. En saa niitä If:n mainoksia nyt millään pois päästäni pyörimästä. Monta kertaa on tullut mietittyä, että jos jotain sattuukin.
Niinku normaalia, mulla ei kestä mitenkään hermot keskustella näistä asioista äidin kanssa. En osaa sanoa mistä se johtuu. Iskän kanssa taas voin erittäin mielelläni keskustella talousasioista yms. ja ottaa neuvoja vastaan. Johtuukohan se kenties siitä, että iskän kanssa puhutaan kuin aikuinen aikuiselle ja äidin kanssa puhuessa tunnen olevani taas pienen pieni tytönhupakko...


No eniveis. Siitä asti, kun pojat on syntynyt, niin asia on käynyt aika-ajoin ja useamminkin mielessä. Siis vakuutuksen/vakuutuksien ottaminen.
Jotenkin ei vaan nappais maksaa niitä vakuutusmaksuja. Jos ei koskaan tapahdukkaan mitään. Se on fifty-sixty. Tänään päätin kuitenkin tehdä asialle jotain. Menin nettiin Ifin Verkkokauppaan katselemaan niitä ihania vakuutuksia. Ja anteeksi, mutta: "Kellä on oikeesti varaa ottaa niitä kaikkein kalleimpia vakuutuksia, kysyn vaan?! "


  Jos me siis otettais meille kaikille henkivakuutukset, plus tietenkin kotivakuutus ja autovakuutustahan jo maksellaan, niin vakuutukset tulis maksaan yhteensä yhtä paljon, kun meidän vuokra! Mitä hel*ettiä??? Ja tämmösiä rahoja sitten maksellaan siltä varalta, että jos sattuu jotain tapahtumaan. Jos. 

Vaikuttaa siltä, että kannattaisi lähteä vakuutusalalle.


Ps. Alempana yksi If:n mainos :D

Pps. Enkä siis vieläkään ottanut mitään vakuutusta.






If Kotivakuutus

Monday, August 9, 2010

Kahdestaan

"Koska tuut iskä kotiin?"


 Voi Rakas. Tänään pojat oli ensimmäistä kertaa kahdestaan kotona. Viisi minuuttia.
Toinen itki ja toinen oli ylpeä siitä, että oli totellut kaikkia sääntöjä ja ollut iso poika.
Muakin itketti. Milloin meidän lapsista kasvoi niin isoja, että ne voi olla kahdestaan kotona


Kassu huuhtelemassa itse omaa lautasta ruokailun jälkeen.

Thursday, August 5, 2010

Rakas

Niin monena yönä meidän sängyssä nukkuu vain yksi ihminen. Niin monella aamiaisella, päivällisellä ja iltasella meidän ruokapöydän ääressä istuu vain kolme ihmistä. Niin paljon kaikenlaista tapahtuu ja niin monesta asiasta jäät Rakas paitsi.

Ajattelinkin ruveta kirjoittamaan tätä blogia, että voisit lukea tekemisistämme ja olla sillä tavoin lähempänä meitä <3.