Hei Iskä!

Milloinka tuletkaan kotiin? Kuinka kauan kestää?

Ollaan saatu herkutella sipsiä ja ollaan saatu karkkia kaappiin. Ja ollaan myös saatu valvoa tosi pitkään.

Ja tein mitä käskit iskä!

Mitä oletkaan puuhannut? Ja missä olet käynyt töissä?

 Olemme tänä iltana syömässä leipää ja kaakaota juomme ja myös omenaa.

 Voitko korjata iskä pikkuimurin?

Voidaanko joskus käydä ostamassa pattereitakin?

 Ollaan käyty kaupassa kaksi kertaa. Vanha huone on aika likainen. Ja jääkaapissa on ollut aika paljon ruokaa.

Onko sinulla niin paljon rahaa että voi ostaa niin paljon maalia ja sitten että millonka me oikeen mennään saat itse päättää millon mennään Leena-mummolaan.

Onko siellä mennyt hyvin? 

Hyvää yötä. Minulla on sinua ikävä ja sellasta että oletko ollut varovainen silleen että et ole tippunut mihinkään vesiputoukseen?

Terveisin: Topias

Milloinka tulet takaisin? Kestääkö paljon aikaa? 

Terveisin: Kasper

Minä:"Eikö me muuta tähän kirjoiteta?"

Kasper:"Joo."

Moi Isi!

Minä tein itselleni ja sinulle bakuganeja ja pokemoneja. Ööö..hmmm.

Lumisukellusveneitten talvella on kivaa leikkiä. Kivaa olla jäätiköllä jäävuorien kanssa. Öööö. 

Tykkään olla lumilinnojen lumihirviöiden kanssa. Öööö...sitten hmmm.

Olen tänään syönyt jukurttia ja pullaa. 

Kotona minulla on kaikenlaisia uusia legoja mitä et ole nähnyt. Semmonen pokemon joka laukaistaan. Se on pallona. Niitä on erilaisia.

Tykkään saippuaveden kuplimisesta. 

Kiven päällä istua Leena-mummon rannassa, joka on vedessä. 

On kivaa, että rakennin veneen. 

On kivaa että sain pääsiäismunia. 

Ei mitään muuta. 

Hali. 

Ei mitään sitten muuta.

Hyvää yötä.

Toivottaa: Kasper

Sanokaa iskälle muikku!

Paint it black

Mun täytyy tunnustaa, että oon lainannut koko päivän sun farkkuja. No okei okei.

Painostuksen alaisena tunnustan myös, että saatoin myös haistella  lainata sun hupparia.

Se joka housunsa riisuu se lahkeensa menettää. Eiku. Se joka paidastaan luopuu se hihansa polttaa.

Hmm. Miten se nyt menikään?

Asiasta kukkaruukkuun, kukkaruukusta asiattomuuksiin.

Kävästiin minimiesten kanssa aamulla RTV:ssä täydentämässä meidän maali- ja hiekkapaperivarastoja. Valitettavasti yläkerran herralla tuntuu olevan jotakin todella suurta meidän keittiönpöydän maalaamista vastaan. Olen rajannut vaihtoehdot näihin:

A: Jumala vihaa mustaa väriä, joka pistää ajattelemaan, miksi arvon Herra loi myös mustaihoisia ihmisiä.

B: Jumalalla on armoton päänsärky, eikä Hän jaksa enää haistella enempää tärpätin tahikka maalin käryä. Joka taas pistää miettimään, että kannattaako sitten pilata nämä maalaussessiot kerta toisensa jälkeen, jolloin joudun vain maalaamaan uudestaan ja uudestaan.

C: Jumala haluaa koetella uskoani. Mikä varmasti pitää paikkansa, koska aina kaikissa vastoinkäymisissä uskovaiset toteavat Jumalan vain haluavan koetella meitä.

D: Jumalalla ei ole mitään osuutta tai arpaa epäonnistumisiini, joten saatan vain syyttää seuraavaa linjassa. Olen siis tullut isääni. Hänelläkään ei näinä päivinä tunnu remontit ihan menevän putkeen. Siis sukuvika.

Jos nyt mietit, että mikä tässä maalaamishommassa meni uudestaan niiden klönttien hiomisen jälkeen pieleen, niin tarkasteleppas Rakkaani hieman lähemmin tuota pöydän väriä. Hmmm. Se ei ihan ole niin musta. Noh. Mutta varmasti lämmittää sydäntä taas tietää, että kaikki uskovat tämän kaiken olevan minun omien kätteni tekosia, koska eihän tällaisia pöytiä ihan joka kaupasta saa.

Mur.