Joensuussa tapahtunut kuolonkolari on pysäyttänyt ajattelemaan paljon ihmisten liikennekäyttäytymistä. Pysäyttänyt ajattelemaan sitä 3-vuotiasta lasta joka on nyt ilman vanhempia. Sydän särkyy, kun ajattelee pikkuista.
Olen myös miettinyt sinua Rakas!
Niitä kaikkia ajokilometrejä, sitä turvavyötä, nopeusrajoituksia,
väsymystä ja esimerkkiä pienille padoille.
Millä ikinä saisin sinut ymmärtämään, kuinka kallisarvoinen olet meille? Kuinka kovasti toivoisin, että olisit niin turvallisesti tienpäällä, kuin ikinä voi olla. Kuinka hirveältä tuntuu pienen pieni ajatuskin siitä, että sinulle sattuisi jotain. Kuinka inhottaakin kuulla itsensä nalkuttavan aiheesta. Ja siltikin aion jatkaa sitä ikuisesti, koska olet meille kolmelle niin tärkeä!
